Mainos Seta-lehdessä 4/87. Hulivilipojan-blogista.

Gay Gambrini - Ensimmäinen julkinen homoravintola

Aika02.02.2017 Paikka​Hotelli- ja ravintolamuseo

Kun homoseksuaalisuus oli laissa kiellettyä, sateenkaariväki tapasi toisiaan puistoissa ja valtaväestön ravintoloissa. Jälkimmäisissä, kuten Vanhan Kellarissa Helsingissä, oli tiettyjä osastoja tai pöytiä, joihin kokoonnuttiin. 1980-luvulle tultaessa haluttiin oma paikka. Setasäätiö ja ravintola-alan ammattilainen Tuomo Isotalo perustivat pääosakkaina Ravintola Oy Afroditen, joka osti vuonna 1984 Ravintola Gambrinin Iso Roobertinkatu 3-5:n sisäpihalta.

Gambrini oli vuonna 1887 perustettu perinteikäs, taiteilijoiden suosima helsinkiläisravintola. Se oli myös Eino Leinon ja hänen kirjailijakollegojensa kantapaikka. Ravintola muutti vuonna 1962 Isolle Roobertinkadulle. Gambrinissa oli homoravintolatoimintaa jo ennen Setan kautta, sillä siellä järjestettiin vuoden 1977 alusta lähtien Club Diana homo- ja lesbotansseja keskiviikkoisin.

Ravintola avattiin 4.7.1984 uudella nimellä: Gay Gambrini. Sana homo oli ensimmäistä kertaa suomalaisen ravintolan nimessä, vaikkakin englanniksi. Rahat olivat menneet ravintolan ostamiseen, joten varaa kalustuksen uusimiseen ei ollut. Välttämätön remontti tehtiin talkoovoimin mutta tummaa puuta ja tummanpunaista plyysiä pursuava bordellityyli joutui odottamaan seuraavaa remonttia. Niitä sitten vajaan vuosikymmenen toiminnan aikana tehtiinkin, tanssilattiakin vaihtoi paikkaa useamman kerran. Vaikka harva asiakas ruokaili Gay Gambrinissa, siellä oli anniskelumääräysten vuoksi pöytiintarjoilu ja tarjolla ruokaa. Ruokailumahdollisuus oli edellytys A-anniskeluoikeuksille, jotka mahdollistivat ravintolan aukiolon perjantaisin ja lauantaisin 02:een.

Gay Gambrinissa, eli Kampsussa, oli yksi tanssilattia ja se oli aina miesten täyttämä. Lesbot halusivat oman illan, jolloin ravintolassa olisi vain naisia. Tästä väännettiin pitkin 1980-lukua. Aluksi naiset saivat maanantai-illan, tuolloinhan miehet saattoivat käydä Club Trianglessa Bottalla, myöhemmin torstain, joka oli muuten hiljainen. Kun havaittiin, että lesbot tuovat runsaalla alkoholin kulutuksella taloon rahaa, naiset saivat kerran kuussa viikonloppuillan, joka oli vain naisille. Tuossa vaiheessa erillisessä sivutilassa ollut tanssilattia oli siirretty ison salin puolelle ja sivutilaan avattiin Company Bar, johon miehet pääsivät. Asiakkaiden toivomuksesta naisten illoissa pyrittiin siihen, että myös henkilökunta portsaria myöten olisi naisia.


Kaikki eivät halunneet asioida julkisissa homoravintoloissa esimerkiksi leimautumisen pelossa. Ravintola Pam Pam oli yksi homomiesten suosimista ”tavisravintoloista” 1980-luvulla. Kuva: Ravintola Pam Pam, Helsinki 1980-luku. Hotelli- ja ravintolamuseo.


Homokulttuuri muuttui valtaväestölle näkyvämmäksi julkisten homoravintoloiden myötä, mutta samalla homoista ja lesboista tuli aikaisempaa alttiimpia kohteita nuorisojengien väkivallalle. Gay Gambrinin ulkopuolella alkoi päivystää väkivaltaisia nuoria. Sieltä oli syytä poistua isossa porukassa – isommassa kuin ulkopuolella väijyvät vihaajat. Useimmiten kyse oli sanallisesta häiriköinnistä, mutta myös fyysisiä, oikeuteen asti päätyneitä pahoinpitelyjä tapahtui. Ehkä väkivallan vuoksi, ehkä leimautumisen välttämiseksi osa homomiehistä istuskeli edelleen 1980-luvulla ”tavisravintololoissa”, näistä Helsingin Pam Pam ja Happy Days ehkä suosituimmat.

Vanhan Kellari ja Gay Gambrini olivat puolipiileskelevän kulttuurin paikkoja, joihin saattoi pujahtaa vaivihkaa. 1990-luku toi muutoksen homo- ja lesbobaarikulttuurin. Gay Gambrini alkoi olla liian pieni, ja sen sijainti asuintalossa aiheutti asukkaiden taholta jatkuvia valituksia melusta. Oy Afrodite löysi vuonna 1992 uuden tilan Simonkentän laidalta osoitteesta Annankatu 32. Sinne avattiin yökerho Don’t tell mama, tuttavallisemmin Mama. Sinne jonotettiin avoimesti kadulla. Gay Gambrinin anniskeluoikeudet siirrettiin Mamaan ja Gay Gambirini suljettiin puolen vuoden päästä, sillä se ei enää kannattanut kaljakuppilana. Sittemmin Helsingin homoravintolakenttä on monipuolistunut ja yhä julkisempi.

- Teksti pohjautuu tutkija Kati Mustolan julkaisemattomaan tutkimukseen Tuhannen kapakan kautta, Hotelli- ja ravintolamuseo 2016.

Pääkuva (Mainos Seta-lehdessä 4/87) ja lisää Gay Gambrinista Hulivilipojan blogista.