Juhlapöytä katettuna. Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmat.

Rakkauden herkkupalat

Aika14.06.2017 Paikka​Hotelli- ja ravintolamuseo

Kesä on rakkauden ja häiden kuuminta sesonkia, vaikka siltä ei aina säiden puolesta tuntuisikaan. Morsius- ja sulhasen puku on huolella valittu, juhlapaikka varattu, juhlien ohjelma pohdittu ja kutsutkin lähetetty. Nykyään kutsujana on useimmiten morsiuspari, aiemmin morsiamen vanhemmat. Harvemmin enää myöskään näkee morsiusparin - käytännössä sulhasen - titteliä mainittavan kutsussa, kuten vielä 1830-luvun hääkutsun jälkeen pitkään oli tapana.

Vähintään yhtä olennainen osa hääjuhlissa ovat tarjoilut. Tällä kertaa pohditaankin, millaisia herkkupaloja ja missä järjestyksessä rakkauden juhlassa on maisteltu ja juomia siemailtu. Oivia lähteitä tarkasteluun ovat sekä ravintoloissa että muissa juhlatiloissa vietettyjen häiden menyykortit, joita Hotelli- ja ravintolamuseon kokoelmissa on aina 1800-luvun alusta nykypäivään asti. Nautinnon nälkä -näyttelyssä ei ole häämenyitä esillä, mutta kuka tietää, jos oivaksi treffipaikaksikin mainitun näyttelyn seurauksena puhjenneiden romanssien häämenyyt vielä päätyvät museon kokoelmiin..

Kun tutkitaan vanhimpia menyykortteja, huomataan, että kymmenen tarjoilukerran vaatimus oli ehdoton ainakin kaupunkien ns. parempien piirien häissä. Vastaavasti maaseudulla häitä juhlittiin vähintään kaksi päivää ja tarjoilut olivat runsaat. Maaseudulla häidenkin ruoat pohjautuivat paljolti kansallisiin ruokiin, kaupungeissa saatiin enemmän vaikutteita muista maista
 

Ruokatarjoilua häissä Punkalaitumella v. 1939. Kuva: Niilo Valonen, Hotelli- ja ravintolamuseo.
Ruokatarjoilua häissä Punkalaitumella v. 1939. Kuva: Niilo Valonen, Hotelli- ja ravintolamuseo.

Suomenkieliset ruokatermit olivat 1800-luvulla vielä varsin vakiintumattomat ja ruokalistoissa käytettiin pääasiassa ranskaa, ruotsia ja venäjää. Sittemmin suomenkieliset menyyt ovat toki yleistyneet, mutta ranska pysyi Suomessa pitkään erityisesti juhlaruokien nimien kielenä.

Kattaus alkoi usein voileipäpöydällä, jossa tarjottiin useita erilaisia pieniä voileipiä, päällyksenä vaikkapa hanhenmaksaa (tai edullisempana versiona maksapasteijaa), lohta tai juustoa. Voileipien kanssa juotiin olutta, portteria ja niiden kanssa nautittiin usein lisäksi snapsit. Joissakin häissä on tässä vaiheessa voinut olla tarjolla vaikkapa hummeria ja majoneesikastiketta, minkä yhteydessä on kohotettu samppanjamaljatkin.

Voileipien jälkeen tarjoiltiin keitto, joka oli useimmiten kevyt lihaliemi tai vihanneskeitto kera pienten pasteijoiden. Olipa joskus tarjolla kilpikonnanlientäkin (tai valekilpikonnanlientä). Lasissa tilkka sherryä tai madeiraa.

Kun keitto oli syöty, oli kalan ja valkoviinin vuoro. Koska viinit ovat saattaneet maksaa merkittävästi enemmän kuin ruoat, oltiin niiden tarjoilussa erityisen tarkkoja. Kala tarjoiltiin yleensä kylmänä, usein hyytelön kera. Tarjolla on ollut esimerkiksi saumon fumé eli savustettua lohta, kökt lax eli keitettyä lohta tai paistettua lohta kastikkeen, kuten hollandaise, kera. Lohen ohella häissä tarjottiin myös kuhaa ja piikkikampelaa, joskus jopa haukea tai sampea.
 

Kansainvälisten häiden ranskankielinen häämenyy Tervakoskelta vuodelta 1959. Hotelli- ja ravintolamuseo.
Kansainvälisten häiden ranskankielinen häämenyy Tervakoskelta vuodelta 1959. Hotelli- ja ravintolamuseo.

Liharuokana voitiin tarjoilla vartaita, paistia, lampaansatulaa tai kieltä (jälkimmäisiä usein yhdessä) tai taikinakuoressa paistettua filettä. Lampaanliha oli erityisen yleistä ravintolaruokana. Lisukkeina tarjolla saattoi olla perunoita eri tavoilla kypsennettynä, sieniä ja madeirakastiketta, juomana pääsääntöisesti punaviiniä.

Seurasi väliruokien vuoro, joko ennen linturuokaa tai sen jälkeen. Ensiksi pientä makeaa, kuten paahtovanukasta tai mehujäädykettä eli sorbettia, sekä sen seuraksi madeiraa. Toisena väliruokana vaikkapa sparris (parsaa) voivaahdossa tai artisokkaa ja juomana kivennäisvettä. Joissakin häissä nostettiin nyt maljat - tai kuten sitä nimitettiin, tarjottiin samppanjamalja-maljakot ja pidettiin puheita.

Seuraavaksi ruokailussa oli riistalinnun vuoro, eli fasaani, metso, teeri sekä pyy ovat mahdollisuuksien mukaan päätyneet vadille. Mikäli niitä ei saanut, komeili pöydässä kalkkunaa tai kananpoikaa. Useimmiten linturuoka tarjoiltiin vihannesten tai vihreän salaatin kanssa. Viimeistään nyt oli maljojen noston ja puheiden aika – samppanjaa juhlavieraille, kenties morsiamen esittämä laulu kiitoksena puheiden päätteeksi.
 

5.6.1937 päivätty häämenyy Helsingin Golf Casinolta. Hotelli- ja ravintolamuseo.
5.6.1937 päivätty häämenyy Helsingin Golf Casinolta. Hotelli- ja ravintolamuseo.

Ja vihdoin on päästy jälkiruokiin asti. Niitä saattoi olla tarjolla kahtakin lajia, esimerkiksi erilaisia jäätelöitä (ananasjäähdykettä, hääjäätelöä, parfait praline) tai juustoja. Kotimaiset juustot eivät reilu sata vuotta sitten kelvanneet juhlalautaselle, vaan pidettiin hienompana tarjota tuontijuustoja, kuten sinihomejuustoista gorgonzolaa, stiltonia, roquefortia tai kypsytetyistä juustoista esimerkiksi cheddaria. Niitä tarjoiltiin erilaisten keksien kera ja juomaksi oli esimerkiksi portviiniä, madeiraa tai tokaijia (unkarilaista makeaa viiniä). Viimeisenä tuoreita hedelmiä.

Hääkakkua ei 1800-luvulla tunnettu, sen sijaan hääkrokaanista murrettiin pala nuoren hääparin onneksi. Hääkrokaani on mantelisesta taikinasta valmistettu eräänlainen pikkuleipätaideteos ja kondiittorien upea taidonnäyte. Tarjolla oli lopuksi myös mokkaa tai kahvia avec, eli kahvin rinnalle sai likööriä tai konjakkia. Lopultakin ateria on valmis ja vieraat mitä todennäköisimmin erittäin kylläisiä. Onnea hääparille!
 

Helsingissä Hotelli Kämpissä tarjolla olleita krokaaneja. Hotelli- ja ravintolamuseo.
Helsingissä Hotelli Kämpissä tarjolla olleita krokaaneja. Hotelli- ja ravintolamuseo.

Hotelli- ja ravintolamuseon Finnasta, löytyy hakusanalla häät yksitoista häämenua aikaväliltä 1902–1967. Niistä voi hyvin ammentaa inspiraatiota myös omiin juhlatarjoiluihin.

-Tiina