Farmarit jalassa tanssiravintolaan? Ei onnistu!

Seis! Väärät vaatteet ja väärä olemus

Aika04.01.2017 Paikka​Hotelli- ja ravintolamuseo

Oli nautinnon nälkä tai jano millainen hyvänsä, ei ravintolaan ennen voinut marssia hetken mielijohteesta, mikäli asu ei ollut asianmukainen. Ravintolat oli jaettu kolmeen luokkaan, jotka ohjasivat asioimaan oman sosiaaliluokan mukaan. Vahtimestari saattoi arvioida asun tai kokonaisvaikutelman ravintolan tasoon sopimattomaksi, jolloin sisäänpääsy jäi haaveeksi. Myös Alkoholiliikkeen tarkastajat vahtivat ravintoloissa asiakkaiden vaatetusta. Miellettiinhän ravintolat pitkään myös ”kansalaiskouluiksi”, joissa tuli vaalia hyviä käytöstapoja.
 
Ravintoloitsija Elis Sivén kirjasi päiväkirjaansa Nizza-ravintolansa illasta tiistaina 15.5.1934 seuraavaa:

Palkanmaksupäivä. Paljon väkeä, mutta enemmän rutuyleisöä. Sai pitää silmät ja korvat auki pitäessä yllä järjestystä. Oli myöskin tarkastaja maisteri Aronen - näkyi olleen huonolla tuulella. - - -  Poistuessaan huomautti hän vielä eräästä englantilaisesta, jolla oli Skottilainen merimiespusero päällä - - - Asia nyt oli se, että sellaista puseroherraa ei olis tarvinnut laskea sisäänkään, vaikka hän oli ulkolainen.

 
1960-luvulla asiakkaat alkoivat itse vaatia muutosta ja pukeutumissäädökset lievenivät vähitellen. Tiukat säännöt ja pukeutumiskontrolli eivät enää sopineet ajan moderniin henkeen. Ravintoloissa asioi yhä useampi ja ne alettiin nähdä palveluina, joita asiakkailla oli oikeus käyttää. Asiakkaat kokivat pukeutumisvaatimukset ärsyttäviksi ja tasovaatimukset vanhanaikaisiksi. Alkon edustaja perusteli kuitenkin pukeutumisnormien tärkeyttä sillä, että suomalaiset eivät osanneet pukeutua tilanteen mukaan! Muiden asiakkaiden viihtyvyyttä tai paikan tasoa ei saanut laskea epäsiistillä olemuksella.  
 
Muutosvaatimuksista huolimatta ravintoloilla oli edelleen oikeus valita asiakkaansa. Miehiltä vaadittiin yhä yhdenmukainen puku ja solmiot, naisilta sukkahousut. Ravintola saattoi tulla miesasiakasta vastaan, sillä jotkut portsarit lainasivat solmioita. Naiset pääsivät ravintoloihin ilman miesseuraa 1960-luvun lopulta lähtien, mutta sääntöjä riitti silti. Ravintolat eivät pysyneet aina muotivirtausten perässä, sillä moni paikka esti naisten sisäänpääsyn housuissa tai minihameessa!
 

Kaivohuoneen ulkoilmaravintolan väljät pukeutumissäännöt ylittivät uutiskynnyksen. Kauppalehti 3.6.1966.
 
Tule Nautinnon nälkä -näyttelyyn katsomaan, mikä muu saattoi estää ravintolaan pääsyn villapaidan, minihameen sekä sukkahousujen tai solmion puuttumisen lisäksi!
 
- Maria