Kuva Amos Andersonin taidemuseon Metsäretki-näyttelystä. Kuvaaja: Mia Kivinen, 2013.

Tunnetilasta toiseen

Aika01.09.2016 Paikka​Hotelli- ja ravintolamuseo

Hotelli- ja ravintolamuseon Nautinnon nälkä -näyttelyssä keskitytään kolmeen tunteeseen: iloon, intohimoon ja pettymykseen. Tavoitteenamme on tehdä näyttely, joka vetoaa katsojan tunteisiin, tarjoaa samaistumisen kokemuksia ja hyödyntää museokokoelmia uudenlaisella, ennakkoluulottomallakin tavalla. Jo hyvin varhain totesimme, että eväitä ja toteutusideoita juuri tähän näyttelyyn kannattaa etsiä teatterin puolelta, jossa vahvoja elämyksiä ja kokemuksia luodaan mm. lavastuksen, valaistuksen ja äänimaailmojen avulla.  
 
Näyttelyn suunnittelijaksi valitsimme Teatteritaiteen maisterin Mia Kivisen, jonka aiemmat työt olivat tehneet meihin vaikutuksen. Mia on työskennellyt mm. valosuunnittelijana, kuraattorina, graafikkona ja tuottajana. Yhteinen sävel Mian kanssa on löytynyt helposti. Kokouksissamme on pohdittu vaikeita asioita ja naurettu paljon – joskus kyyneltenkin läpi. Odotamme lopputulosta innolla! Suunnittelutyön lomassa kyselin Mialta hänen ajatuksiaan näyttelyistä ja niiden suunnittelusta:
 
Olet tehnyt monenlaisia suunnittelutöitä. Millaisena toimeksiantona pidät museonäyttelyitä?
Riippuu paljon museosta ja näyttelystä. Onnekseni minua on pyydetty mukaan lähinnä sellaisiin näyttelyihin, joissa saa ajatella tilaa ja esillepanoa uusista näkökulmista, mikä on yksi lempihommistani.
 
Mitä haluat saavuttaa näyttelyarkkitehtuurilla?
Loppujen lopuksi tärkeintä mielestäni on se, että näyttelyn viesti saadaan perille. Näyttelyarkkitehtuurin tehtävä on tukea informaation siirtymistä tavalla jos toisella ja kolmannellakin. Joskus se tarkoittaa mielenkiintoisen tilan luomista, jossa katsoja viihtyy ja kiinnostuu siinä olevista näyttelyesineistä, joskus taas voidaan laajentaa ja syventää katsojan kokemusta aiheesta esim. valon ja äänen keinoin. Joskus ihan vain esineiden selkeä ja mahdollisimman "neutraali" esillepano riittää.
 
Mikä tässä projektissa on erityistä?
Mielenkiintoisinta ja mukavinta on erilaisten tulokulmien yhdistely: tieto välittyy tunteen ja tiedon tasolla, esineinä, tiloina, teksteinä ja kokemuksina. Myös tilan eteneminen yhtä matkaa sisällön muotoutumisen kanssa on ollut erityisen hienoa!
 
Millainen tästä näyttelystä pitäisi tulla, että kokisit suunnittelijana onnistuneesi?
Hauska, yllättävä ja mielenkiintoinen.
 
Millaisista näyttelyistä itse pidät/nautit?
Taustani on valosuunnittelussa, joten jotenkin siihen liittyvä aihe on yleensä kiinnostaa. Arvostan myös sitä, että näyttelyllä on jotain sanottavaa ja että se sanottava tulee esille paitsi näyttelyesineissä, myös näyttelyteksteissä. On myös hienoa, kun näyttelyyn on osattu valita teokset harkitusti, eikä tungettu tilaa umpitäyteen. Myös itse näyttelytila merkitsee paljon. Todennäköisin näyttely, josta riemastuisin, olisikin luultavasti selkeästi kuratoitu näyttely informatiivisin näyttelytekstein feministisestä tai muuten poliittisesta, tilasidonnaisesta valotaiteesta, joka on esillä vaikuttavassa, ei perinteisessä galleriatilassa − jossa on myös mukava sohva ja hyviä keksejä.
 

Lux Helsinki 2016. Ilon kuvia, Maiju Salmenkivi. Mia Kivinen toimi teoskokonaisuuden kuraattorina. Kuva: Lauri Rotko, Visit Helsinki.

- Anni, Hotelli- ja ravintolamuseo