Ohikulkijan kiitos

Aika09.12.2016 PaikkaLottamuseo

Hyvät lotta-sisaret!

Istun hämärässä tuvassa syöttäen kuusiviikkoistani. Lähtömääräys on tullut. Kuinka ahdistavalta tuntui rinnassa. En tiennyt silloin, että kodin oven painaisin viimeisen kerran kiinni. Miespuolinen apulaiseni oli terhakka, kuusivuotias Martti-poikani. Hän piti uskollisesti huolta Pentti -veljestä ja repusta, joka sisälsi ainoat maalliset kalleutemme. Minun hoiviini jäi vielä kaksi nuorinta lasta, jotka eivät vielä kävelleet itse. Pienet, kodittomat lapseni oli minun saatettava turvaan.

Tuolla pitkällä taipaleella näin Lotta-sisaria, jotka uhrasivat voimansa, huolensa ja hoivansa päivin ja öin toisten hyväksi. Haluaisin jokaisen ohikulkijan puolesta kiittää kaikkia lottia yhteisesti jokaisesta ruoka- ja juomakupista, jokaisesta lepopaikasta, jokaisesta ystävällisestä ja rohkaisevasta sanasta uupumuksen hetkellä. Ne ovat olleet korvaamattomia lahjoja kansalle, joka on jättänyt taakseen kaiken maallisen omaisuutensa, kaiken toimeentulonsa ja joka kulki kohti kodittomuutta parempiosaisten armoille.

Terveisin, K.H.

Kirje julkaistu Lotta Svärd -lehdessä No 12 vuonna 1941

Kuva: Sa-kuva / Siirtoväkeä Savonlinnan faneeritehtaalla