Kurkistuksia näyttelyyn, osa 1: Metsäpoluilla

Aika20.04.2017 PaikkaTeatterimuseo

Rosoinen vanha tehdasrakennus ei paljasta päällepäin millaisia maailmoja sen sisältä löytyy. Keltaisten tiiliseinien takana avautuvat nimittäin Teatterimuseon rakkauden tilat, huone huoneelta erilaisissa tunnelmissa. Myöhemmin tulemme kurkistamaan myös Hehkuun, Hurmaan ja Kaihoon, mutta ensimmäiseksi astutaan Metsän siimekseen!

Näytellyn rakkauden ensimmäinen näyttelysali on pyhitetty suurista suurimmalle, William Shakespearelle. Tilaan on luotu mielikuvituksellinen metsä, kokonaisuus, jossa siirrytään Shakespearen näytelmistä tuttuun unenomaisen epätodelliseen tunnelmaan. Puiden oksien alla seisovat Shakespearen näytelmien henkilöt ryhminä, rooliasuissaan. Symboliset metsät, luonnonilmiöt ja unet esiintyvät usein Shakespearen teoksissa. Ne viittaavat mahtiin, joka ei ole ihmisen hallittavissa. Metsä tai luonto yleensä on paitsi näytelmien tapahtumapaikka, myös metafora jollekin muulle.

William Shakespearen (1564–1616) sanotaan kirjoittaneen ainakin 40 näytelmää, joista valtaosa on kasvanut länsimaisen teatterin klassikoiksi. Suomessa Shakespearen varhaisimmista näyttämöllepanoista vastasivat kiertelevät teatteriryhmät, jotka esiintyivät ruotsiksi tai saksaksi. Vuonna 1872 Paavo Cajander alkoi suomentaa Shakespearen näytelmiä osoittaakseen, että suomen kielikin oli tarpeeksi rikas, jotta sille saattoi kääntää ”parasta mitä ihmishenki runoudessa on milloinkaan sanoiksi pukenut”.

Ensimmäinen suomenkielisen ammattiteatterin esittämä Shakespeare-näytelmä oli Suomalaisen Teatterin Romeo ja Julia vuonna 1881. Sitä seurasivat nopeasti Venetsian kauppias, Kuinka äkäpussi kesytetään, Hamlet, Kuningas Lear ja vuosi vuodelta myös muut klassikot, jotka ovat pysyneet suomalaisten teattereiden ohjelmistoissa vuosikymmenestä toiseen. Teatterin esitystietokanta Ilona listaa tähän päivään mennessä 570 Shakespeare-produktiota suomalaisissa ammattiteattereissa. Viimeisimpänä produktiona listalla on Suomen Kansallisteatterin Macbeth, joka sai ensi-iltansa maaliskuussa 2017. Puheteatteriesitysten lisäksi tulevat vielä Shakespearen näytelmiin perustuvat ooppera- ja balettituotannot ja harrastajaesitykset, joten yhteensä Shakespeare-esitykset nousevat varmasti nelinumeroisiin lukemiin.

Ida Aalbergin Julia ja Axel Ahlbergin Romeo loivat pohjan suomalaisille Shakespeare-tulkinnoille, jotka ovat sittemmin kehittyneet moniin suuntiin. 1960-luvulta alkaen nähtiin kokeilevia ja jopa kapinallisia tulkintoja. Kalle Holmberg uudisti Shakespeare-estetiikkaa 1970-luvulla, ja 1988 Ritva Siikalan johtama teatteriryhmä Raivoisat ruusut miehitti kaikki suurroolit voimakastahtoisilla naisilla. Hamlet ja Romeo ja Julia on tulkittu milloin kasvukipuina, milloin sukupolvien välisenä ristiriitana. Shakespeare on sekä historiaa, että avain tähän päivään.

Shakespeare tunsi ihmisen syvimmät tunteet ja vaikuttimet, vallanhimon, intohimon, rakkauden ja vihan. Ne käyvät läpi hänen tuotantonsa ja ovat kattava perusmotiivi. Rakkauden Shakespeare kuvaa vahvana kaiken ylittävänä voimana, joka vangitsee kokijansa. Toisinaan se on kuin pyörremyrsky, joka katoaa yhtä nopeasti kuin tulikin, joissain teoksissa se vain hiipuu. Toisinaan tärkeintä on rakkaus rakastumisen tunteeseen, ja joskus rakastettu saattaa myös vaihtua. "Voi että rakkaus, näöltään niin hellä, niin julmasti voi meitä järkytellä!" (Shakespeare: Romeo ja Julia)

Näyttelyssämme esillä ovat – eri tavoin rakkauden teemaan kytkettyinä – Romeo ja Julia, Kesäyön unelma ja Myrsky.

Shakespeare kirjoitti Romeon ja Julian noin vuonna 1595 alle 30-vuotiaana. Näytelmä perustuu Arthur Broken runoelmaan, joka näytti millainen kohtalo odottaa nuoria, jotka ilman vanhempien tai yhteiskunnan hyväksyntää antautuvat himojensa heiteltäviksi. Shakespeare kirjoitti tarinan uudelleen ja loi nuorten välisestä kielletystä tunteesta ja intohimosta puhtaan, ehdottoman ja kaiken voittavan rakkauden ikuisen mallin.

Myös Kesäyön unelma lukeutuu Shakespearen alkukauden näytelmiin, se on kirjoitettu oletettavasti tilaustyönä hääjuhliin. Näytelmän keskiössä on rakkaus, mutta Romeon ja Julian ehdottomuus, viattomuus ja tilanteen traagisuus ovat poissa. Rakkaus kuvataan unitilana, mikä antaa sekä kirjailijalle että esittäjille mahdollisuuden seikkailla mielikuvituksessaan ja leikkiä hämmentävillä ratkaisuilla. Kesäyön unelma on rakkauden satumaailma. Yhden yön uni sallii enemmän, ja kun päivä tai arki taas koittaa, kaikki on toisin. Kesäyön unelma on oodi rakkaudelle, lopulta siinä jokainen löytää rakkautensa.

Myrsky on tiettävästi yksi Shakespearen viimeisistä näytelmistä, ellei aivan viimeinen. (Tarkkaa tietoa kirjoitusjärjestyksestä ei ole olemassa.) Romeon ja Julian ja Myrskyn välillä Shakespeare oli ehtinyt kirjoittaa vallasta ja sen seuraamuksista sekä inhimillisistä intohimoista ja heikkouksista kymmeniä näytelmiä ja tutustunut aiheisiin perusteellisesti. Myrskyä pidetään eräänlaisena Shakespearen filosofisena testamenttina. Myrskyssä on mystiikkaa, mutta myös seesteisyyttä ja ymmärtämystä, jopa armoa suhteessa ihmiskuntaan. Myrskyn jälkeen koittaa tyven, näytelmän rakastavaiset, Ferdinand ja Miranda, ryhtyvät rakentamaan elämäänsä. Maailmanjärjestys on palautettu, lähes kuin viattomat Romeo ja Julia olisivat palanneet.


Romeo ja Julia, Oulun Kaupunginteatteri 2000. Mikko Leskelä ja Olka Horila. Ohjaus: Maarit Pyökäri. Kuva Mika Friman.

Metsän käsikirjoitus: Raija-Liisa Seilo. Muistathan näyttelyssä vieraillessasi istahtaa lukemaan näyttelyn käsiohjelmaa ja syventäviä tekstejä!