Kuva Teatterimuseon näyttelyn Hehku-huoneesta.

Kurkistuksia näyttelyyn, osa 2: Vangitseva hehku

Aika14.06.2017 PaikkaTeatterimuseo

Kurkistuksia näyttelyyn -sarjan ensimmäisessä osassa astuttiin Shakespearen metsän siimekseen. Tänään siirrymme näyttelyssä eteenpäin, punaisena ja kultaisena hehkuvaan venäläisten klassikoiden huoneeseen, jossa lattian kukkaraita vie ajatukset maatuskoihin ja venäläisiin huiveihin ja kultaiset kehykset puolestaan palatsien kimallukseen.

Venäläiset klassikkoteokset halusimme mukaan näyttelyyn, sillä venäläisen kirjallisuuden rooli on ollut ja on Suomessa vahva. Venäjän 1800-luvun kirjallisista jättiläisistä monivivahteisimmin suomalaisille näyttämöille on siirretty Anton Tšehov. Hänen näytelmänsä ovat toimineet draamallisina kehyksinä milloin yhteiskunnallisen murrokselle, milloin ihmisten päämäärättömälle hapuilulle elämässä, milloin rakkaudelle ja rakastumiselle. Tšehovin rinnalle valitsimme näyttelyyn Leo Tolstoin, jonka romaaneista on tehty Suomessa useita näyttämösovituksia.

Venäläisiä klassikoita toteutetaan suomalaisissa teattereissa vuosittain. Niiden keskeiset teemat ja ihmisläheinen problematiikka ovat edelleen ajankohtaisia. Teokset antavat tilaa monenlaisille tulkinnoille. Niiden elinvoima ei ole vähentynyt, päinvastoin, teemat ovat ikuisia!

Tšehov oli tarkkailija, joka analysoi inhimillisiä toimintoja ja kirjasi ne sitten ylös. Hänen näytelmissään on henkilöitä, jotka haluavat rakastaa, mutta kohde on useimmiten väärä, ja henkilöitä, joita rakastetaan, mutta he eivät huomaa sitä. Ne ovat täynnä pakahduttavaa kaipausta ja alistumista elämän valinnoille. Tšehovin näytelmistä valitsimme näyttelyyn näytelmät Kirsikkapuisto, Kolme sisarta, Lokki ja Vanja-eno.

Leo Tolstoin suurille näyttämöille päätyneet teokset on usein toteutettu aikalaisdraamoina tai spektaakkeleina. Vaikka Tolstoi ei omassa elämässään olisi hyväksynyt Natašan tai Anna Kareninan tekemiä valintoja, teoksissaan hän hyväksyi heidät ja heidän rakkautensa. Tosielämässä rakkauden ja avioliiton merkityksen kyseenalaistanut Tolstoi asettui teoksissaan rakastavaisten puolelle. Tolstoilta mukana ovat Anna Karenina ja Sota ja rauha.

Jokaisesta edellä mainitusta teoksesta on valittu kokoelma valokuvia eri aikojen suomalaisista esityksistä. (Ylläolevassa kuvassa osa Anna Karenina -kollaasista.) Kuvina paikalla on esimerkiksi Kirsikkapuiston Anja vuodelta 1954 ja 2013, ensinmainittuna Eila Roine Tampereen Työväen Teatterissa ja jälkimmäisenä Emmi Parviainen Suomen Kansallisteatterissa. Voit verrata Kansallisteatterin vuoden 1950 Lokin Ninaa (Eeva-Kaarina Volanen) ja Trepleviä (Tarmo Manni) Lahden kaupunginteatterissa 43 vuotta myöhemmin nähtyihin Ninaan (Leea Klemola) ja Trepleviin (Jukka Keinonen). Videokoosteissa nähdään muutamia näytelmien kohtauksia eri teattereiden versioina.

Sekä Tšehov että Tolstoi tunnustivat rakkauden ja intohimon voiman ja hehkun. Molemmat pohtivat rakkauden olemusta, sen välttämättömyyttä tai väistämättömyyttä, arjen rakkauden ja suuren intohimon eroa. Mitä on rakkaus, mitä on rakkaudettomuus? Miten julmaa on, kun ihmiset eivät kohtaa vaan kulkevat toistensa ohi. He tulkitsivat tunteet tavalla, jonka tunnistaa edelleen meistä jokainen.

Anna Kareninasta on myös näyttelymme julisteen kuva. Kuvassa Elina Aalto (Kitty) etualalla, Markus Järvenpää (Vronski) ja Krista Kosonen (Anna Karenina). L. Tolstoi – A. Zholdak – V. Zholdak: Anna Karenina. Turun Kaupunginteatteri 2010. Kuva: Robert Seger.

Hehku-huoneen käsikirjoitus: Raija-Liisa Seilo. Muistathan näyttelyssä vieraillessasi istahtaa lukemaan näyttelyn käsiohjelmaa ja syventäviä tekstejä!