Ostarirakkautta

Aika05.10.2016 PaikkaVantaan kaupunginmuseo

Syksyllä purettava Vantaan Martinlaaksossa sijaitseva ostoskeskus, Martinkeskus, ehti lähes 50 vuoden aikana toimia eri lähiösukupolvien olohuoneena. Vantaan kaupunginmuseo keräsi ostariin liittyviä muistoja haastatteluilla, Facebookissa ja erityiseen muistokirjaan. Satojen tarinoiden seasta löytyi tietysti rakkauttakin.

Avarat käytävät, liiketilat ja alakerran aula keskilattian kahvioineen tarjosivat hyvät puitteet ihmisten kohtaamisille. Viime keväänä kirpputorin edessä olevilla penkeillä tiedetään rakkauden roihahtaneen kahden leskeksi jääneen eläkeläisen välille. Ihmissuhde on syntynyt myös Martinkeskuksessa toimineessa apteekissa:

Olin tulossa hiihtämästä ja menin Martsarin apteekkiin, olin jo 35-vuotias enkä oikein uskonut että minulle löytyy enää miesystävää. Siinä apteekin lipan alla tuli pitkä mies, jonka kanssa aloimme puhua hiihtämisestä ja hän kertoi kalastuksesta. Hän pyysi minut ulos, hän näyttäisi kuvia matkoistaan kalassa Inkoossa. Se oli kiva mies, jonka kanssa seurustelin yli vuoden. Kävimme kalassa ja hiihtämässä, se oli molempien juttu. Vaikka homma loppui, se on minusta ollut mahdottoman romanttista, että tapaa miehen hikisenä ja monot jalassa apteekilla. :)
 

Martinkeskus sijaitsi hyvien liikenneyhteyksien päässä ja sinne oli helppo tulla.Kuva Vantaan kaupunginmuseo.

 

Martinkeskus-romantiikka puhutti syyskuussa myös Radio Rockin Korporaatiossa. Juontaja Kim Sainio intoutui kertomaan nuoruudestaan ja siitä, kuinka oli vähäisillä rahoillaan tarjonnut pitsan silloiselle tyttöystävälleen Marizza-ravintolassa:

Kun olet nuoruudessasi viettänyt ostoskeskusaikaa niin, että yläkroppa on ollut huomattavan lyhyt verrattuna juuri viime kesänä viimeisen kasvupyrähdyksen saaneisiin jalkoihin eli olet täydellisen epäkeskon näköinen ihminen. Sinun harrastuksista johtuen kätesi haisevat lätkähanskalle ja vapisevin, ujoin käsin tarjoat niistä ihmeellisistä viimeisistä pennosista, mitä olet saanut kasattua, pitsan senaikaiselle ja ensimmäiselle tyttöystävällesi ostoskeskuksessa. Mikä voikaan olla 80-luvun lopulla romanttisempaa! Ja nyt kun ostoskeskus puretaan, se vie kaikki nuo muistot materiaalisesti mennessään. Ja tiedät, että olet nähnyt tarpeeksi.

Sainio ei suinkaan ole ainoa, joka on pitänyt rakennusta sopivana treffipaikkana. Myös Balls-yhtyeen Sande Vettenranta toi 1990-luvun lopussa tyttöystävänsä Marjo Leinosen tutustumaan kotikulminsa tärkeisiin maisemiin ja sen ostariin pitsalle.
 

Jäähyväiset Martinkeskukselle -tapahtumassa järjestettiin kuvakilpailu, jonka palkintoa oli romanttinen illallinen Martinkeskuksesta Martsarin assalle siirtyneessä pizzeriassa.
 

Martinkeskuksen alakerrassa 1970-luvulla toiminut Vippi-ravintola oli silloisten pikkupoikien sanoin ”paheiden pesä”. Ainakin ikkunan takaa katsoen siellä tapahtui kaikkea mielenkiintoista. Paikassa soitettiin elävää musiikkia ja olipa siellä myös pieni tanssilattiakin. Muistojen perusteella Vipissä on opeteltu ainakin tanssin alkeita ja oluen juomista. Bisselle tultiin Martsarin ulkopuoleltakin, kuten Hämevaarasta ja Vapaalasta asti. Seuraakin useimmiten löytyi. Eräs mies kertoi tutustuneensa ravintolassa omistajan tyttäreen ja seurustelun myötä Vippi tarjosi hänelle portsarinhommia. Vippi, Marizza ja ostari ylipäätään ovat edesauttaneet monen avioliiton syntymisessä.

Tuli Vipissä tanssittua eräätkin humpat. Ihanaa nuoruusaikaa!

Sisareni löysi Vipin tansseista tulevan miehensä, joka oli Ivalosta kotoisin. Myös monet muut tapasivat aviopuolisonsa Vipissä.

Kaksi kertaa olen kosinut Marizzassa ja aina joutui naimisiin. <3

Martsarin ostarin alakerrassa sijaitsi lukuisten liikkeiden ohella myös Vippi-ravintola, jossa moni ihmissuhde on saanut alkunsa. Kuva Vantaan kaupunginmuseo.
 

Martinkeskus kokosi lähiön nuoret yhteen, tai ainakin ne, jotka kuuluivat Martsarin jengiin. Ostari oli paikka, mistä aina löytyi kavereita, eikä koskaan tarvinnut olla yksin. Teinirakkaus kukoisti. Seurusteluparit vaihtuivat. ”Aina rakastuttiin ja erottiin.”

Olihan siellä draamaa. Mä seurustelin yhen kundin kanssa ja se oli mua vanhempi, se oli silloin jo 18. Sit mun kaveri sano mulle, et miks mä oon koko ajan tän mun kundikaverin kanssa, kun se joutuu aina olemaan yksin ja sil ei oo ketään. Sit mä jätin sen kundin ja se mun kaveri meni ja oli sen kanssa. Ja sit mä vedin sitä kaveria turpiin. Ja sit mä rupesin taas olemaan sen kundin kanssa. Varmaan kaks tai kolme kertaa.

Pojat suhtautuivat muiden lähiöiden kundeihin nuivasti. Jos vieraat erehtyivät kotikulmille iskemään Martsarin tyttöjä, saatettiin ottaa kovastikin yhteen.
”Alkoholi kuului tietysti kuvaan. Kaljaa juotiin kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa paikoissa.” Nuorisoa ostarin yläpihalla 1970-luvulla.
 
Nuoriso oleskeli ostarilla mm. ala-aulan yli kulkevalla tasanteella.
 
Hengailu, rajojen rikkominen ja lempi kuuluivat oleellisena osana ostarinuoruuteen Martinkeskuksessa niin 45 vuotta sitten kuin vielä viime talvenakin, jolloin ostarilla hengaili uusin yläasteikäisten sukupolvi. Kaupunginmuseon haastatteluiden perusteella teinien puuhat ostarilla näyttävät säilyneen melko samankaltaisina vuosikymmenestä toiseen. Kuulimme esimerkiksi Martinkeskuksen viimeisiltä yrittäjiltä, että viikonlopun jäljiltä käytävän lattioilta löytyi tyhjiä pulloja ja käytettyjä kortsuja.
Ostarin jengi Martsarin kaltseilla, jonka kerrotaan olleen myös suosittu paikka lemmiskelyyn.
 

Martsarin jengiin 1970-luvulla kuulunut Sande Parkkonen jätti hyvästit vanhalle ostarille ja kiersi sen tutut paikat syyskuussa vielä kerran. Neljänkymmenen vuoden takaiset muistot palasivat mieleen:

Tossa kattelin yhtä friidua, muistan vieläkin mitä sillä oli päällä ja millanen fleda sillä oli ja miltä se tuoksu. Tuolla pussasin. Tuolla halasin. Tuolla kokeilin paidan alta. Oltiin nuoria. Kielarit maistu hubbabubballe tai salmiakille. Lip Potionille.

Teksti: Anna Kangas