Rakkautta ja piikkilankaa

Aika20.05.2016 PaikkaVantaan kaupunginmuseo

Vantaan kaupunginmuseon näyttely Tunteiden kiitotiellä esittelee vantaalaisia rakkaustarinoita. Tarinoita kerättiin haastatteluiden lisäksi rakkaustyöpajoissa. Työpajoissa kerrottiin omista rakkausmuistoista ja niihin liittyvistä esineistä. Eräs esineistä tiivistää hyvin rakkauden eri puolia.

Mä menin naimisiin nuoruudenrakkauteni kanssa, ja perustimme perheen. Kolkyt vuotta oltiin naimisissa, sitten mun mies jätti mut ja lapset. Mä sit sairastuin vakavasti. Mä kävin aina koirani kanssa lenkillä Kolohongan metsissä. Siellä mä sit surin.

Eräällä kävelyreissulla mä näin, et tämmöinen piikkilanka pilkotti sieltä sammalten seasta. Otin piikkilangan talteen ja kieritin sen käteni ympärille, ettei koirat vahingossa loukkaisi siihen itseään. Mutta kun mä pääsin sieltä takaisin kotiin, tää tavallaan alkoi elää. Et mä en heitäkkään sitä roskiin. Tästä tuli mun kärsimyskruunu.  

Tästä on nyt viistoista vuotta. Tää kruunu antaa mulle paljon voimaa. Ja muistuttaa, että kärsimys on osa rakkautta. Pitää vaan olla kiitollinen tästä päivästä, minkä on saanut. Tää on muistutus siitä, et elämä kuitenkin aina voittaa.

Piikkilankakruunuun on vuosien varrella ripustettu kristalleja. Se on nimetty Paula Koivuniemen kappaleen mukaan: ”Jos helmiä kyyneleet ois”.

Teksti: Maiju Nurminen