Sananen sydämestä

Aika23.12.2016 PaikkaVantaan kaupunginmuseo

Sydän on ikivanha sana kaikissa kielissä. Myös suomen kielessä sydän kuuluu vanhimpiin, uralilaisesta kantakielestä (n. 4000 eaa.) periytyviin sanoihin. Kantauralin aiheet liittyivät luontoon, sukulaisiin sekä kivikautisiin elinkeinoihin ja työntekoon. Elinten nimiä tarvittiin pääasiassa saaliseläinten osista puhumiseen.
 

Sydän, sielu ja ruumis
Monet metsästäjä-keräilijäkansat ovat uskoneet, että saaliseläimen sielu sijaitsee päässä, mutta voimat ja luonne sydämessä. Siksi sydän saatettiin syödä eläimen voimien saamiseksi. Vanhassa suomalaisessa uskomusperinteessä sydämellä ei sen sijaan vaikuta olleen erityistä merkitystä.  Pala karhun sydämestä saattoi kuulua metsästäjän taikavälineisiin, mutta huomattavasti yleisempiä taikakaluja olivat kynnet, hampaat, nivelet ja kämmenet.
 
Muinaisessa Egyptissä (n. 3150 – 30 eaa.) uskottiin, että ihmisen sielu, järki, tahto ja tunteet asuivat sydämessä. Siksi sydän oli ainoa suuri sisäelin, jota ei irrotettu ruumiista muumioinnin yhteydessä. Kuollessaan ihminen joutui Osiris -jumalan tuomittavaksi. Tuomiolla sydän punnittiin. Jos se oli ihmisen pahojen tekojen vuoksi totuuden sulkaa raskaampi, hän joutui kadotukseen.
 
Kreikkalaiset olivat omaksuneet egyptiläisten neljän alkuaineen opin ja yhdistivät siihen ajatuksensa ihmisen rakenteesta. Näin syntyneen humoraaliopin mukaan ihminen koostui neljästä perusnesteestä (veri, keltainen sappi, musta sappi ja lima). Näistä nesteistä veri syntyi sydämessä, keltainen sappi maksassa, musta sappi pernassa ja lima aivoissa. Ihmisen terveydentila riippui nesteiden välisestä tasapainosta.
 
Monien antiikin filosofien tavoin Aristoteles (384 - 322 eaa.) ajatteli vielä, että ajatukset, tunteet ja järkeily sijaitsevat sydämessä. Kreikkalaissyntyinen lääkäri Galenos (n. 130 – 201 jaa.) sijoitti järkeilyn aivoihin, intohimon maksaan ja tunteet sydämeen. Humoraalioppia hän laajensi entistä mutkikkaammaksi järjestelmäksi niin, että veren ja sydämen kanssa samaan luokkaan kuuluivat myös väreistä punainen, mauista makea ja vuorokauden ajoista aamu.
 
Atsteekit uhrasivat ihmisiä valtakuntansa kukoistusaikana 1400-luvulla. Uhrimenoihin kuului myös sydämen irrottaminen. Atsteekkien arvellaan pitäneen aurinkoa maailmankaikkeuden sydämenä ja vastaavasti sydäntä kehon ”aurinkona”. Uhrien avulla aurinko sai takaisin voimansa, jonka se kadotti öisellä matkallaan manalan halki.
 
Kiinalaisessa lääketieteessä sydän hallitsee kaikkia muita elimiä. Sydäntä pidetään mielen tai hengen ilmenemisenä ihmisen ruumiissa. Tietyt ajatteluun ja muistamiseen liittyvät hengen ominaisuudet sijaitsevat aivoissa, mutta sydämen katsotaan hallitsevan myös aivoja. Puhetta pidetään sydämen ilmaisuna, joten ongelmat puheessa tulkitaan usein sydämeen liittyviksi ongelmiksi.
 
 
Kohti nykyaikaa
Jo Galenos ymmärsi sydämen ylläpitävän verenkiertoa. Nykyisin sydäntä pidetään ennen kaikkea elimenä, joka pumppaa verta pieneen (keuhkot) ja isoon (muu elimistö) verenkiertoon. Sillä ei arvella olevan mitään tekemistä ajatusten tai tunteiden kanssa muuten kuin vertauskuvallisesti. Kaikilla kehittyneemmillä lajeilla on sydän. Aikuisen ihmisen sydän painaa noin 300 g.
 
 

Teksti: Anni Rissanen
Toimitus: Maiju Nurminen