Tunteiden kiitotiellä

Aika19.05.2016 PaikkaVantaan kaupunginmuseo
Millainen on vantaalainen rakkaus? Ystävänpäivänä avautuvassa Vantaan kaupunginmuseon näyttelyssä laskeudutaan tunteiden kiitotielle. Esillä ovat monenkirjavat rakkauden tunnetilat: ilo, suru, onni ja epätoivo. Monenikäisten ja -taustaisten vantaalaisten rakkaustarinoita kerrotaan esineiden, kuvien ja paikkojen kautta. 
 
Museo teetti syksyllä 2015 karttakyselyn rakkauspaikkojen selvittämiseksi. Rakastumis-, riitely- tai eropaikka merkittiin kartalle ja sen yhteyteen lisättiin oma rakkausmuisto. Kartalle tuli satoja paikkamerkintöjä ja vastauksia. Monet niistä liittyivät lentokenttää ja kiitorataa ympäröiviin näköalapaikkoihin. Lentokoneiden lähtöjen ja laskeutumisten katseleminen on yleinen vantaalainen rakkausmuisto. Lentokoneita on katsellessa on syöty piknikeväät, ja siellä on voitu kokea kiihkeitäkin hetkiä.
 

Meidän ekat treffit oli 90-luvun alussa kiitotien lähellä pusikossa. Mentiin sinne pienellä kuplavolkkarilla. Rämmittiin siellä metsässä ja etittiin niitä koneita. Mun poikakaverin kaverit oli mukana ja se oli tosi kiusallista. Mä olisin halunnut olla sen kanssa kaksin.

Ruskeasannan Shellin lähellä olevalta näköalapaikalta näkee lentokentän ja kiitoradat. Se on mun mielestä Tikkurilan romanttisimpia paikkoja. Kesäiltasin istuttiin autossa ja kateltiin lentokoneita tai auringonlaskua. Mä olin just saanut ajokortin.

Tässä me harrastettiin seksiä autossa mun silloisen poikaystävän kanssa. Me jouduttiin sit keskeyttään hommat, koska poliisi pysähty siihen ja alko osotteleen auton ikkunoita lampulla. Kyl ne tais tajuta, mitä siellä oli meneillään. Me oltiin piilossa puoli alasti takapenkin lattialla. Sit heti kun ne lähti, niin mä kiskoin housut nolona jalkaan ja poikaystävä lähti ajeleen pois.

Rakkauteen kuuluvat tietenkin hääkuvat, joita onkin kerätty näyttelyyn viimeisen sadan vuoden ajalta. Näyttelyn ja vantaalaisen rakkauden keskiössä ovat kuitenkin arkiset otokset esimerkiksi teinikielareista, tanssilattioista ja -lavoista, mattojen tamppaamisesta sekä puiston penkillä istumisesta. 

 

Kuva: Humans of Myyr York.

Kuvien ja paikkojen lisäksi tunteiden kiitotiellä tulee vastaan rakkausmuistoihin kuuluvia esineitä. Millainen tarina liittyykään kardemummapurkkiin, kiuaskiveen tai lehtiroskikseen?

Muutin Suomeen, Vantaalle, vuonna 1995. Silloin mieheni näki valokuvan minusta, ja sen perusteella kysyi kättäni veljeltäni. Vaikka en aikaisemmin ollut nähnyt miestä, suostuin hänen kosintaansa. Meillä ei ollut paljon rahaa järjestää häitä, jolloin ystäväni tuli apuun. Kaverini auttoi minua löytämään hyvän hääpaikan, missä järjestäisimme häät. Häiden jälkeen muutimme mieheni kotipaikkakunnalle Tampereelle, missä veljeni luovuttivat minut miehelleni. Muutaman vuoden päästä muutimme takaisin Vantaalle lastemme kanssa. Sydänrasia on häälahja mieheltäni. Olemme yhä onnellisia ja rakastuneita avioliitossamme. En voisi toivoa enempää. 


 
Teksti: Maiju Nurminen