Vantaalainen rakkaudenosoitus satojen vuosien takaa näki päivänvalon

Aika14.11.2016 PaikkaVantaan kaupunginmuseo
Kirkonkylästä löytyneessä uskollisuussormuksessa kaksi kättä pitää kiinni sydämestä. Kuva Pekka J. Heiskanen.

Helsingin pitäjän kirkonkylästä löytyi satojen vuosien takainen rakkaudenosoitus, kun metallinilmaisinharrastelija Risto Paumo nosti kylän pellosta vanhan kultaisen sormuksen, jota koristi kahden käden pitelemä sydän. Paumo toimitti sormuksen Vantaan kaupunginmuseoon, jossa alettiin selvittää sormuksen alkuperää. Apua tunnistamiseen löytyi Visa Immoselta, joka on väitellyt Suomen keskiaikaisista jalometalliesineistä. Immonen osasi heti kertoa, että Paumo oli löytänyt uskollisuus- eli fides-sormuksen. Mikä oli sormuksen tausta?
 
Vanhimmat uskollisuussormukset ovat keskiajalta, mutta Kirkonkylän sormus on nuorempi. Koristetyylin perusteella se voisi olla 1500-luvun lopulta tai 1600-luvulta. Näinä vuosisatoina fides-sormukset olivat erittäin suosittuja. Vastaavia sormuksia on löytynyt myös muualta Suomesta, etenkin kirkkojen lattioiden alta. Uskollisuussormukset ovat usein tehty epäjaloista metalleista.
 
Kuten nykyään, myös keskiajalla ja uuden ajan alussa, kihlajaiset ja häät olivat tärkeitä sormusseremonioita. Paumon löytämässä sormuksessa on rakkautta ja uskollisuutta kuvaavia symboleita. Tavallisempia olivat kuitenkin yksinkertaiset kupariseoksesta tehdyt sormukset ilman monimutkaista koristelua. Sellaisia on löytynyt useita Vantaalla tehdyiltä arkeologisilta kaivauksilta.

Myös Länsisalmen Gubbackasta ja Kirkonkylästä on löytynyt kaksi sormusta. Ne ovat keskenään hyvin samankaltaisia ja niiden ylä- ja alareunassa kiertävät koristeurat. Sormukset voisivat löytöyhteytensä perusteella olla 1300-luvun lopulta tai 1400-luvulta. Olisivatko sormukset saman sepän valmistamia vai kuvaavatko ne ennemmin yleisesti keskiajan vantaalaista sormusmuotia?
 

Ovatko Gubbackasta ja Kirkonkylästä löytyneet uurrekoristeiset sormukset saman sepän tekemiä? Kuva Stella Karlsson.

Sormukset ovat usein löytyneet kaivauksilta, vanhojen tuhoutuneiden rakennuksien yhteydestä. Ehkä ne ovat aikoinaan tippuneet lattialankkujen väliin ja jääneet lojumaan talon alle, kunnes arkeologit kaivoivat ne esiin useita satoja vuosia myöhemmin. Arkeologit olivat tietenkin innoissaan löydöistä, mutta sormusten alkuperäiset omistajat ovat varmasti olleet harmissaan.
 
Uskollisuussormuksen löytöyhteys keskeltä peltoa on vaikeampi ja herättää kysymyksiä. Miten se on sinne joutunut? Olisiko se hukattu peltotöiden yhteydessä? Vaikea uskoa, ellei sitä ole otettu pois sormesta ja laitettu taskuun, josta se on päässyt putoamaan. Voisiko taustalla hukkaamisen sijaan olla jonkinlainen tunnepurkaus? Olisiko joku vihoissaan voinut viskata sen menemään epäonnisen suhteen päätteeksi? Tällöin rakkaudenosoitukseksi tarkoitettu esine olisikin muuttunut muistoksi menetetystä rakkaudesta. Emme varmasti ikinä saa tietää, mikä sormuksen tarina oikeasti on, mutta ajatusleikki on mielenkiintoista ja hauskaa!
 
Uskollisuussormus tulee esille kaupunginmuseon Tunteiden kiitotiellä -näyttelyyn. Tällöin voi itse kukin tulla sitä ihmettelemään sekä miettimään sormuksen tarinaa ja taustaa.
 

Teksti: Andreas Koivisto